Nuoresta asti minua on kiinnostanut, mitä elämän pintakerroksen alla on. Mikä on ihmisen paikka tässä maailmassa, ja onko olemassa jotain pysyvää kaiken muutoksen keskellä? Nämä kysymykset ovat kulkeneet mukanani pitkään. Olen elänyt monenlaisissa yhteyksissä ja rooleissa, joskus tuntunut siltä kuin olisin syntynyt tähän maailmaan yhä uudestaan eri aikoina ja erilaisissa kulttuureissa – jokaisella kerralla etsien jotakin, joka ei katoa tai muutu.
Murrosiässä minua alkoi kiinnostaa ajatus siitä, että elämässä voisi olla jotain syvempää kuin se, mitä silmillä näkee. Varsinainen käännekohta tuli vähän yli kahdenkymmenen, kun elämässäni oli vaikea vaihe ja aloin pohtia olemassaolon tarkoitusta. Silloin minussa heräsi voimakas tarve ymmärtää, mistä elämässä todella on kyse, ja ennen kaikkea — miten voisin vapautua niistä ajattelun ja tunne-elämän rajoista, jotka tuntuivat pitävän minut paikoillani.
Ensimmäinen selkeä askel tällä tiellä oli osallistuminen shamanistiseen työpajaan Pohjois-Karjalassa. Siellä sain tutustua perinteisiin, joissa ihminen nähdään osana luontoa ja elämää suurempaa kokonaisuutta. Seremoniassa, johon osallistuin, tapahtui jotain, mitä on vaikea selittää sanoin — mutta tunsin sisälläni rauhaa, jota en ollut ennen kokenut. Tämän kokemuksen jälkeen vanhat ajatusmallini alkoivat vähitellen murentua. Aloin nähdä maailman toisin silmin, ja vanhat kiinnostuksen kohteet tuntuivat merkityksettömiltä. Samalla aloin suunnata huomioni enemmän niihin kysymyksiin, jotka olivat piilossa itsessänikin.
Jonkin ajan kuluttua aloin nähdä unia, jotka jäivät vahvasti mieleen. Yksi niistä muutti suuntaani pysyvästi. Siinä unessa kuljin vanhan, kuluneisiin vaatteisiin pukeutuneen naisen kanssa nopeasti liikkuvassa junassa. Vaikka hän muistutti ulkonäöltään sadun noitaa, hänessä oli jotain syvästi rauhoittavaa. Hän johdatti minut junan vaunujen läpi, kunnes yhdessä hytissä näin itseni istumassa hiljaa, silmät kiinni. Olin täysin läsnä, rauhallinen, ja mieleni oli selkeä. Käännyin katsomaan naista, ja hän sanoi:
”Jooga on avain”.
Tämän unen jälkeen aloin tutkia, mitä se oikeastaan tarkoittaa. Jooga ei ollut enää vain fyysistä harjoittelua, vaan tapa keskittyä, hiljentyä ja tulla tietoiseksi omista ajatuksista ja reaktioista. Aloin huomata, miten se vaikutti myös arjessa — olin vähemmän mielessä ja enemmän läsnä, kokien jopa sanoinkuvamattomia ekstaattisia tiloja. Näistä hetkistä alkoi muodostua selkeä suunta elämässäni: halu ymmärtää itseäni paremmin ja elää tavalla, joka on linjassa sisäisen todellisuuden kanssa.
Myöhemmin havaitisin että astrologinen maailmankatsomus on itselleni jotenkin tuttu ja selkeä. En ole koskaan lähestynyt astrologiaa taikauskon tai ”sääennustusten” kautta, vaan enemmän, miten astrologia voi tarjota käytännön työkaluja ihmisyyden ymmärtämiseen ja henkiseen transformaatioon. Astrologinen kartta ei ole kohtalon kuva, vaan peili, jonka avulla voi ymmärtää omia taipumuksia, vahvuuksia ja haasteita.
Aloin yhdistää astrologista tietoa siihen, mitä olin oppinut ihmisluonteesta, tunne-elämästä ja psyykkisestä kasvusta. Näin, miten planeettojen liikkeet voivat heijastella elämänvaiheita ja sisäisiä kehityskaaria. Astrologiasta tuli minulle väline, jonka avulla pystyin paremmin ymmärtämään niin itseäni kuin muita. Se ei ollut enää taikauskoa tai ennustamista, vaan tapa tarkastella elämää laajemmasta näkökulmasta.
Astrologinen kartta voi auttaa meitä tekemään selkeämpiä päätöksiä ja tunnistamaan ajankohtia, jolloin muutokset ovat mahdollisia. Mutta vain, jos otamme vastuun omasta elämästämme ja käytämme tätä tietoa aktiivisesti – emme jää odottamaan, että ”tähdet kertovat meille mitä tehdä”. Tässä mielessä astrologia on ennen kaikkea työkalu itsetuntemukseen ja kasvuun.
Henkistä opastusta ja ohjausta nykyihmisen tarpeille. Tarjoan
koulutuksia, retriittejä ja konsultaatioita.
